Kutistuneet maailmankaikkeudet Tuho käsissämme

Susien vastustajat – yrittäkää edes

  • Susilaumat 2015, ml. rajalla liikkuvat sudet
    Susilaumat 2015, ml. rajalla liikkuvat sudet
  • Susilaumat 2014, ml. rajalla liikkuvat sudet
    Susilaumat 2014, ml. rajalla liikkuvat sudet
  • EU:n luontodirektiivin 16 artikla
    EU:n luontodirektiivin 16 artikla

Susi (Canis lupus lupus) on Suomessa perustellusti suojeltu eläin. Kuitenkin kansanedustajaehdokkaistakin hämmästyttävän moni haluaa vähentää susien määrää, yksi eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja pitää sitä poistettavana vieraslajina ja haluaa aidata pois, toinen puheenjohtaja taas puhuu norkoilevista susista. Yksittäisiin kirjoituksiin en viitsi edes linkittää, mutta suurin osa näyttäisi käsittelevän asiaa

  • ihmisten elinkeinojen kannalta,
  • toiset keskittyvät epäilyyn ja ärsyyntymiseen milloin mistäkin, aina salaliitoista yleiseen tyytymättömyyteen yhteiskuntaa kohtaan.

Olisi parempi keskittyä ongelmien ratkaisuun muulta kuin susien hävittämisen kannalta.
______________________________

Eläinvahingot eivät ole hyvä peruste susikannan vähentämiselle

Sen sijaan korvauksista ja vahinkojen estämisestä ei pahemmin puhuta.

Maksaminen. Eläinvahingoista tulee siis maksaa käypä arvo [pdf] . Tässä voi olla yksittäisten eläinten kohdalla parannettavaa. Esimerkiksi koirien arvottamisessa puhdasrotuisuudesta tulee suoraan enemmän korvauksia, mutta joka tapauksessa vähintään 1½-vuotiaasta metsästyskoirasta maksetaan 2000 € lisää ja tätä voitaisiin ehkä nostaa vuosittain 5 ikävuoteen asti. Vakuutetuista eläimistä voi tietenkin saada enemmän. Poroista maksetaan 1,5-kertainen korvaus etsimisestä koituvien kulujen ja löytämättömien takia. Suurpetovahinkoja maksetaan muillakin perusteilla.  Metsästystilanteessa ei kohde-eläimen vahingoittamasta koirasta kuitenkaan makseta korvausta. Sudet aiheuttavat viitisenkymmentä kotieläinvahinkoa vuodessa, jos ei oteta huomioon poroja, EU:n selvityksen [pdf] mukaan 650-1001 poroa, 30-120 lammasta, 2-6 nautaa tai hevosta, 25-35 koiraa vuodessa (vuosina 2007-2011). Suden aiheuttama taloudellinen haitta on kohtalaisen pieni.

Lisäksi korvauksiin etäisestikin liittyvään ongelmalliseen byrokratiaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Lisäksi voitaisiin maksaa reviirikohtaista maksua kuten maakotkasta, eli todetuista laumoista saisi rahaa.

Varsinkin koira on rakas eläin, eikä raha voi korvata menetystä.

Vahinkoja voidaan yrittää estää monilla tavoilla. On laumanvartijakoiria, petoaitoja, säikyttimiä, sähköiskuun perustuvia susiliivejä, suojaliivejä, paimentamista... metsästyskoirien suojeleminen susilta [pdf] on kysymys, johon ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta ratkaisuja on varmasti.

Yksi närää aiheuttava asia taitaa olla suden kilpaileminen ihmisen kanssa hirvistä. Jos hirven metsästys ei ole suden kannalta kestävällä pohjalla, suden mukaan tulisi mennä. Ihminen aiheuttaa paljon enemmän eläinvahinkoja, pitää yllä monin tavoin kestämätöntä kotieläintenpitoa (mm. porojen ylilaidunnus) ja vie muilta eläimiltä elintilaa.

Yleistä väärää tietoa

Venäjän puolella on paljon susia, mutta todellisuudessa niiden määrä lähialueella ja siirtyminen Suomen puolelle on melko pientä [pdf]. Koirasudet myös poistetaan tehokkaasti eikä niitä myöskään ole kuin hyvin pieni osa - ehkä enintään prosentin verran, toisin kuin joissakin "lähteissä" väitetään. Samoin sutta ei voi myöskään tunnistaa varsinkaan epämääräisistä kuvista, vaikka jotkut tahot niin väittävätkin. Samat tahot haluavat vähentää tutkimusta eivätkä luota DNA-tutkimuksiin. Samoin väitetään Venäjän puolen susista suuren osan olevan koirasusia, mutta toisaalta kannatetaan susien tappamista, koska populaatio täydentyy Venäjältä tulevilla susilla. Susien reviirikeskeisyyttä ja paikkauskollisuutta (joskin 30-40 km suuntaansa) ajatellen nykyisten populaatioiden säilyttäminen olisi tärkeää, jos tilanne Venäjällä tosiaan on hybdridien kanssa huono. Ainakin susia tapetaan siellä surutta. Uusien ohjeiden mukaan susi ja koirasusi tulee erottaa toisistaan DNA-analyysilla, poikkeustapauksissa morfologinenkin tunnistaminen riittää.

Susikantaa ei tule pienentää

EU:n luontodirektiivin 16 artiklan mukaan poikkeuslupia voidaan myöntää kohdan a mukaan esimerkiksi koirasusien poistamiseksi, jotta suden geneettinen puhtaus säilyy (näin tulee tehdä), mutta muita kohtia voidaan soveltaa lähinnä siten, että häirikkösudet poistetaan. Lisäksi susi voidaan tappaa välittömän vaaran takia. Tähän tulisi saada lainsäädännön kannalta selkeyttä, mutta ainakaan suden tappaminen vetoamalla välittömään turvallisuuteen ei ole tuonut tuomioita [pdf].

Suomen susien määrä on ilmeisesti kasvanut vuoden aikana huomattavasti. Kyseessä on kuitenkin vain muutaman susiparin lauman vakiintuminen ja uudet pentueet. Pentuja Suomen susista on vähän alle puolet. Pentueiden avulla susipopulaation kokoa voidaan arvioidakin. Lopulta kannan koon arviointi on kuitenkin melko epätarkkaa monestakin syystä. Varovaisuusperiaatteen mukaan olisi parempi mennä pienemmän skenaarion mukaan. Sata uutta sutta 150 suden populaatioon on jo lähes epäuskottava määrä – samaa on kyllä ihmetelty toiseen suuntaan "Kun karhumäärä putosi meillä Keski-Suomessa sadalla, niin ollaan sitä ihmetelty, että kuolivatko ne kaikki stressiin", mutta miksei nyt ihmetellä noin suurta lisääntymistä? Koko maan 24 laumaa ja yksittäiset sudet ovat kuitenkin kestämätön pohja geneettisesti ja metapopulaatiodynamiikan kannalta. Populaatiot vaihtelevat luontaisestikin paljon mm. hirvikantojen mukaan. Tämän ja viime vuoden kartankin pohjalta voit arvioida laumojen mahdollisuuksia ja yhteyksiä toisiinsa. Susien migraatio Skandinavian, Suomen ja Venäjän välillä on taattava etenkin geenivirran takia.

Ahmaakin esitetään metsästettäväksi poronhoitoalueella. Susia ei poronhoitoalueella samasta syystä ole. Suden pitäminen poissa sieltä on tehokasta ja saattaisi olla perusteltua muiden petojen suojelun kannalta, mutta muuten suden metsästyksen salliminen poronhoitoalueella tulisi mieluusti lopettaa. Toisaalta suden eläminen poronhoitoalueella on porokorvausten takia 50-60 kertaa kalliimpaa [pdf] kuin muualla.

Susikannan pienentäminen ei ratkaise ongelmia

Susikannan vähentäminen on itse asiassa jopa lisännyt susien hyökkäyksiä kotieläinten kimppuun. Tutkimuksessa selitetään asiaa niin, että lauman yhtenäisyys ja tasapaino horjuvat, jolloin pariudutaan aikaisemmin. Näin syntyy enemmän pentuja, joiden takia lauma ei voi liikkua tarpeeksi suurella alueella. Sen takia saalistus ei ole tarpeeksi tehokasta ja sudet hakeutuvat myös kotieläinten kimppuun. Kissojenkin määrän harventaminen on johtanut päinvastaisiin tuloksiin. Sudet vaikuttavat myös ekosysteemiin [video], jos nyt ekosysteemipalveluiden kannalta halutaan ajatella. Pohjois-Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että moni riistalaji kukoistaa juuri niillä alueilla, joilla elää paljon susia.

Jotta häirikkösusia voitaisiin poistaa, on susikannan nimenomaan oltava tarpeeksi suuri. Usein vaaditaan kannan pienentämistä ja häirikkösusien poistamista samanaikaisesti, mutta ne ovat keskenään ristiriidassa.

Pelko ja kohiseminen

Tämänvuotisia "kannanhoidollisia" poikkeuslupia perusteltiin tutkimuksellisista syistä ja mahdollisella kansalaisten asenteiden muuttumisella. Tällä kannalla on ollut myös yllättäen SLL:n puheenjohtaja. Käytännössä yhtenä syynä olisi näin salametsästyksen vähentäminen ja salakaatoja arvioidaan olevan paljon. Jää nähtäväksi tehoaako se, mutta ihmiset voivat tulistua monestakin asiasta. Sen vähentämiseksi olisi varmaankin parasta, jos häirikkösudet saataisiin heti (tai ainakin muutaman kerran jälkeen) kiikkiin. Pelko ei ole kuitenkaan kunnollinen peruste vähentää susia. Kuitenkin esimerkiksi lasten takia koettu pelko on todellista [pdf]. On tärkeää tutkia ihmisen ja suden yhteensovittamista [pdf], kartoittaa konflikteja ja ratkaista niitä yhdessä. Poikkeusluvista on myös valitettu, mikä on aiheuttanut närää, mutta toisaalta valituksille on hyviä perusteita, kuten poikkeuslupien ajoittuminen lisääntymisaikaan. Myöskään akuuttia vaaraa ei näyttäisi useinkaan havaintojen perusteella olevan. Sen sijaan susijahtia ei saatu kohdistettua nuoria yksilöitä kohtaan.

Moni juttu leviää sosiaalisessa mediassa epämääräisin lähtein. Susi ei ole tappanut Suomessa ihmisiä pitkään aikaan. Muualla hyökkäykset ovat liittyneet usein vesikauhuun tai elinympäristöjen pirstoutumiseen maatalouden leviämisen takia sekä saaliin ja veden vähyyteen. Susien ahdistaminen nurkkaan voi myös lisätä häiritsevän käyttäytymisen määrää.

Koirista on sen sijaan ollut ihmisille paljon haittaa, ja kyllä, myös kotieläimille.
______________________________

Jos haluat suojella susia, älä ainakaan äänestä Perussuomalaisia, Keskustaa, Kokoomusta, Kristillisdemokraatteja, Itsenäisyyspuoluetta tai Muutos 2011:tä. Vihreitä, Piraattipuoluetta (ja minua) ja luultavasti Vasemmistoliittoa voi äänestää. Äänestä mieluummin nuorta.

Ympäristöministeriötä ei tule myöskään yhdistää toisiin ministeriöihin. Sen sijaan suurpetoasiat tulisi ennemmin siirtää ympäristöministeriöön.

Tässä vielä muutama susiin liittyvä tutkimus ja hanke, tässä muuhinkin eläinten ja ihmisten yhteiseloon liittyviä tutkimuksia, tässä mytologiaan liittyvä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Parhaita susiasiantuntijoita ovat he jotka asuvat"susialueilla",,muille en antaisi asiassa edes puheoikeutta !

Susi kuuluu mielestäni suomen luontoon,,erämaihin !

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Minua tosin ihmetyttää että Metsäpeuraa ei halua suojella ainakaan sudensuojelijat, vaikka lajia luultiin jo täysin kadonneeksi.
Susi kuuluu luontoomme, mutta kuinka suurena populaationa, sen olemme antaneet EU:n ratkaistavaksi.
Saksaan erehtyi yksi karhu, niin heti haettiin meiltä tämän ainokaisen kaatajaa.

Käyttäjän LeenaIivonen kuva
Leena Iivonen

Edelleen Aimo Remes, punaisen kirjan mukaan metsäpeura on uhanalaisuusluokituksessa NT eli silmällä pidettävä. Susi on luokassa EN eli erittäin uhanlainen. Metsäpeuran suojelu olisi erittäin vähän puhuttava aihe noin kaiken kaikkiaan, ellei sitä olisi keksitty valjastaa veturiksi suden vastustamiseen.

Susi kuuluu suomen luontoon sen kokoisena populaationa, ettei siihen kohdistu välitöntä katoamisen varaa. Tämän populaatiokoon määritelmät tulevat biologiasta, ei politiikasta tai mielipiteistä. Sen ehdottomaksi minimiksi on arvioitu 25 lisääntyvää laumaa. Viimeisen kanta-arvion mukaan näitä laumoja on suomessa 27, joista allekirjoittaneella on tiedossa ainakin yksi, mikä ei todellisuudessa ole lisääntyvä lauma, vaikka on sellainen ollut vielä edellisen kanta-arvion aikaan. Asiassa mennään siis varsin veitsenterällä jopa sen suhteen mikä on ehdoton minimi.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Jo Euroopan puolella on tuhansia susia, mutta tuskin 2500 enempää metsäpeuraa.
Metsäpeura ei ole sudelle vaarallinen, mutta susi on kuolemanvaarallinen metsäpeuralle.
Minulla on tiedossani 8:n suden lauma jokalienee lisääntymiskykyinen.
Tämänhetkisestä kannasta voi määrä jo tuplaantua tänä keväänä.
Metsäpeurat ei varmasti tuplaannu kirjoittipa punaiset raamatut mitä tahansa.

Käyttäjän LeenaIivonen kuva
Leena Iivonen

On luonnollista, että susi on kuolemanvaarallinen metsäpeuralle yksilötasolla, siinä kuin muillekin saaliseläimilleen. Susi on petoeläin, metsäpeura saaliseläin. Metsäpeura ei kuitenkaan ole suden yksinomaista ravintoa suomessa, vaan tällä on mm. hirviä jotka muodostavat suden pääasiallisen ravinnon.

Suden suojelu ei millään tavalla sulje metsäpeuran suojelua pois. Jostain merkillisen syystä niin susi kuin metsäpeurakin voivat määrällisesti paremmin tuossa itärajan takana. Kumpikaan laji ei ole muodostunut toiselleen tuhoisaksi. Suurin ongelma on elinympäristöjen puute, eikä se asia siitä kohene mihinkään suuntaa, vaikka susia ei olisi laitimmaistakaan. Pölinä metsäpeurasta susiasian yhteydessä on kuten sanottu, puhdasta propagandaa alusta loppuun.

Toimituksen poiminnat