Kutistuneet maailmankaikkeudet Tuho käsissämme

Naureskellaanko Mikko Merikivelle vai siirrytäänkö asiaan?

Tällä hetkellä toiseksi suosituin video Ylen Vaaligalleriassa on Mikko Merikiven haastattelu. Syy katselukertojen suureen määrään vaikuttaisi olevan Mikon ulosannin erikoisuus.

Ylen Vaaligalleria on ehdokkaiden näkyvyyden ja siten demokratian kannalta hyvä asia, vaikka Yle ei ole muutenkaan oikein toteuttanut tasapuolisuusperiaatettaan. Videoiden avulla kuva ehdokkaasta ja varsinkin hänen esiintymistaidoistaan voi tarkentua ratkaisevasti. Huomattakoon kuitenkin, että tilanne ei välttämättä vastaa oikeassa kansanedustajan työssä tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikuttamista, jota on tietenkin monenlaista tilanteesta riippuen.

Tässä tapauksessa ongelmana on ensinnäkin henkilön leimaaminen tyhmäksi tai huonoksi ja haukkuminen yleensäkin. Sellaista tapahtuu kaikkialla, eikä se ole hyväksi.

Toiseksi koko edustamisen järjestelmä on hankala luonteeltaan.

Poliitikoilta voi odottaa paksunahkaisuutta ja esiintymiskykyä. Edustajien kanssa tulee voida kommunikoida ja heitä tulee voida kritisoida. Asioita voi kuitenkin hoitaa monilla tavoilla, vaikkapa suurelta osin tekstimuotoisesti.

Mikko Merikivellä on Aspergerin oireyhtymä (josta on viime aikoina saatettu saatu vääristynyttä kuvaa ainakin väkivaltaisuuteen ja Putiniin liittyen). Hänen ajatuksensa vaikuttavat hyviltä ja melko kattavilta, ja äkkiseltään ne sopivat minun ja Piraattipuolueenkin agendaan, joskaan en käynyt läpi kaikkea. Eduskuntavaaliteemoissaan hän jopa sanoo "en kuulu maahanmuuttokriittiseen haaraan Muutos 2011:ssä", jos sillä jotakin merkitystä on jollekulle. En tässä kuitenkaan tee lopullista arviota Mikosta.

Joka tapauksessa nykyinen järjestelmä ei taida oikein tukea Mikon tapaisia ehdokkaita. Voitaisiin ajatella, että ei sen tarvitsekaan – esiintymiskyky on niin tärkeä ominaisuus. Suoremmassa demokratiassa näin ei kuitenkaan välttämättä olisi. Pelkästään siirtoäänivaalitavan ja tasauspaikkajärjestelmän ottaminen käyttöön voisi auttaa jonkin verran, ettei ääni menisi hukkaan tai väärään paikkaan. Samoin puoluetuen jakaminen äänimäärän mukaan olisi hyvä uudistus. Suoran demokratian on ajateltu olevan raskasta, mutta delegatiivinen demokratia mahdollistaisi sen, että äänensä voisi antaa halutulle henkilölle tai delegaatille kokonaan tai osittain kin yksittäisissä asioissa, tai sitten äänensä voisi käyttää suoraan itse, jos jaksaa. Järjestelmä voitaisiin toteuttaa myös nykyistä muistuttavan eduskunnan puitteissa.

Tällöin erikoisemmatkin ihmiset pääsisivät edustamaan itseään tai delegaatteina muita, varsinkin jos delegaatteja voisi olla nykyistä monipuolisempi kattaus. Tietenkin nytkin voisi olla autismin kirjon puolue tai yksittäinen edustaja (ehkä onkin), ja kysynnästähän edustus on kiinni, mutta nyt pienemmät tekijät karsiutuvat tehokkaasti pois. Sama koskee muitakin ryhmiä, vaikka nykyäänkin on kokonaisuuksia, jotka toimivat puoluerajojen yli ulottuvina tai niiden sisällä. Ihannetapauksessa kokonaisuuksien yhdistelmiä voisi tehdä itsekin, vaikka sähköinen äänestys onkin hieman ongelmallista.

Kaikki "erikoiset" ihmiset eivät ole tietenkään yhtä kyvykkäitä kuin Mikko. Siitäkin huolimatta äänioikeus on nykymallin mukaisesti säilytettävä myös niillä ihmisillä, jotka eivät edes ole pahemmin perillä asioista. En maininnut nyt yhtäkään johtajaa nimeltä...

Ja kun nyt päästiin tänne asti, niin sanottakoon, että myös äänioikeusikärajaa tulisi laskea. Piraattipuolue on ainoa puolue, joka sitä kannattaa. Itse asiassa nuorisovaalien tulos oli nykyisten vaalien tulosta monipuolisempi, ja jopa ehdokasnumeron 69 aiheuttama satunnaisuus voisi olla virkistävää demokratialle (on esimerkiksi esitetty sellaistakin, että kansanedustajat arvottaisiin). Tosin tietenkin kyseisen numeron voisi tarvittaessa jopa poistaa käytöstä, kuten on tehty numerolle 1. Huomattakoon, että ihminen on monimutkainen olento, eikä leikkiäänestysten tulos kerro välttämättä paljon oikeiden vaalien valinnoista. Nuoriso on monessa mielessä valveutunutta ja kiinnostunutta, eikä heiltä voi evätä osallistumista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän marjukkakaakkola kuva
Marjukka Kaakkola

Koska Suomessa on totuttu vain henkilövaaleihin (asioista ei pääse äänestämään), niin vaalit ovat saaneet sellaisen missikisaluonteen. Kuntavaaleissakin oli palkattu oikein raati arvioimaan sitä, miten puoluejohtajat esiintyivät.

Siis esiintyminen oli se ainoa pointti, ei se, mitä asioita he kenties ajoivat tai mitä eivät ajaneet.

Medialla on tietysti iso osuus tässä, kun se ei useinkaan viitsi tehdä oikeata toimittajan työtä ja perehtyä ja kertoa asioista vaan luistelee sieltä missä aita on matalin eli saa helpoimmin uutisia (kesäshortsit vai ei tms.).

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Kun kerran minä olen näköjään blogitekstin yhtenä aiheena, niin tämän kommentin käytän tuon vaalitentin menon pohtimiseen.

Aspergerin oireyhtymä on varmasti osasyy siihen, miten vaalitentti meni. On myös huomattava, että sen aihealueita ei oltu rajattu, joten en tiennyt, miten valmistautua siihen ja tiedotuspäällikkömme jopa suositteli, että "EI kannata jännittää. Itse jännitin ihan liikaa."

Isoin kompastuskivi oli se kysymys "Miksi olet työtön?" Olen todella huono kertomaan itsestäni ja tämänhetkinen työttömyyteni tai opiskelemattomuuteni ei ole todellakaan kovin helppo selittää, vaan iso vyyhti eri syitä. Olen kyllä hakenut aikaisemmin opiskelemaan ja haen taas IT-alalle, teen vapaaehtoistyötä, ja työnhauksi kai voisi kutsua myös tätä ehdokkuuttani. On toisaalta niin, että jos haastattelija ei olisi mennyt henkilökohtaisuuksiin vaan pyytänyt perustelemaan vaaliteesejä viitteillä vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin, 99%+ ehdokkaista ei olisi pystynyt vastaamaan.

Muita syitä on, että aikaa miettiä vastauksia ei ollut. Vaalipaneeleissa esimerkiksi olen pärjännyt jopa ihan hyvin, kun vastauksia pystyi miettimään samalla, kun toiset puhuivat. Toisin kuin vaalipaneeleissa, mitään papereita minulla ei vaalitentissä ollut mukana, joista katsoa osaan kysymyksistä jopa valmiita vastauksia eikä aikaa tutkia tai paikkaa pitää niitä olisikaan oikein ollut.

Lisäksi on huomattava, että tuo oli yksi ensimmäisistä tapahtumista vaaleissa, joihin osallistuin, ja että vaalit olivat ensimmäiseni. Nyttemmin sitä harjoitusta on tullut paljon lisää.

Käyttäjän kaikkeus kuva
Roni Kantola

Juuri tuosta miettimisajasta olenkin puhunut, vaikka en ottanut sitä tässä tarkemmin esille.

Käytännössä hyvin suuri osa aidoista tilanteista on sellaisia, että asiansa voi sanoa silloin kun se tulee mieleen tai on mietitty, ja tarkoitan tällä juuri vaikkapa paneelimaisia tilanteita. Lisäksi on ajallisesti vapaampia vuoropuheluita, tai sitten vaikkapa valmiiksi kirjoitettuja yksinpuheluita. Yleensä myös yhteen asiaan keskitytään pidempään, jolloin asiaa ei tarvitse tiivistää olemattomaksi mössöksi.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Hyvin ymmärrettävää. En myöskään minä osaa argumnentoida ilman kynää ja paperia. Pääasia on kuitenkin jokaisen kansalaisen, ehdokas tai ei, herääminen.
Myöhäisheränneitä tulee olemaan paljon ja silloin ei enää paina esiintymistaidot. ;)

Henry

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

Itselläni ei aspergeria ole todettu, mutta ei minunkaan hommani hyvin mennyt, aika lailla samoista syistä. Eka tapahtuma, valmistelun vaikeus, itsestään kertomisen haastavuus, mahdottomuus miettiä, ihmeelliset kysymykset. Omakin ulosantini on parasta kirjallisena ja paneeleissakin aluksi jännittää vieläkin joka kerta vähän liikaa.

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Siirtoäänivaalitavasta olen samaa mieltä ja tasauspaikkajärjestelmäkin voisi nykyisessä vaalitavassa olla ihan hyvä. Siirtoäänivaalitavassa sen sijaan ei äänestetä puolueista vaan ehdokkaista ja muutenkin tasauspaikkajärjestelmä tekisi siitä turhan monimutkaisen. Nuorisovaaleissa sain 5. eniten ääniä Keski-Suomesta (10 paikkaa oli tarjolla) ja eniten ääniä läpipääsemättömistä koko maassa. Mm. tällaiset läpipääsemättömät ääniharavat ovatkin yksi vahva syy siirtoäänivaalitavalle. http://mikkomerikivi.org/blogi/nuorisovaalit-osoit...

Puoluetuen muutoksen tarpeesta olen myös samaa mieltä ja Muutos 2011 onkin tehnyt toimenpidealoitteen aiheesta: http://muutos2011.fi/vb/index.php?topic=3662

Suora demokratia on toki raskasta, jos sen menettelyjä käytetään usein, mutta tällaista en olisikaan ajamassa. (Oikein toteutettuna) suorempi demokratia kohentaa ihan tutkitusti taloutta, ihmisten onnellisuutta ja poliittista tietoutta.

Tässä ovat ne suoran demokratian valtiolliset menettelyt, jotka vaaliteemoissani mainitaan:

* Tarvittavan allekirjoitusmäärän keränneet kansalaisaloitteet on laitettava sitovaan kansanäänestykseen. Mahdollisesti jos tätä määrää allekirjoituksia ei saada kasaan, mutta tietty toinen alempi määrä saadaan, eduskunta päättäisi toteutetaanko kansalaisaloitteen ehdotukset.
* Perustuslain muuttamisesta järjestetään aina sitova kansanäänestys
* Kansalaispäätösmenettely otetaan käyttöön. Kansalaispäätös tarkoittaa aloitetta, jossa kansalaiset vaativat riittävän isolla joukolla kansanäänestystä parlamentin jo tekemästä päätöksestä. Tämä tarkoittaa, että vaikka eduskunta pystyisi tekemään jatkossakin kansan tahdon vastaisia päätöksiä, ne tuskin olisivat voimassa kauaa ja kansanedustajat ehkä oppisivat myös tekemään kansan tahdon mukaisempia päätöksiä.

Lisätietoja: https://docs.google.com/document/d/1mk3Eoavk3NCK8K...
Ja perusteluja olen kirjoittanut moniin blogikirjoituksiini.

Delegatiivista demokratiaa sen sijaan olen kommentoinut erääseen toiseen blogikirjoitukseen seuraavasti. Vastausta en tosin ole siihen saanut.

"Mutta eivätkö delegatiivista demokratiaa koskisi samat ongelmat, joita sähköistä äänestystä ylipäätään? https://effi.org/sahkoaanestys-faq.html

Lisäksi (Sveitsin mallisesta) suoran demokratian toimimisesta on jo ihan hyvin vertaisarvioituja tutkimuksia. Onko delegatiiviselle demokratialle? Olisin huomattavasti innostuneempi delegatiivisesta demokratiasta, jos sitä voisi perustella muullakin kuin retoriikalla.

Minusta vaikuttaa ainakin siltä, että delegatiivinen demokratia vaatii melkoista aktiivisuutta kansalaisilta tuottaakseen oleellisesti parempia päätöksiä kuin pelkkä edustuksellinen järjestelmä. Suorassa demokratiassahan tämä ongelma on pitkälti ohitettu sillä tavalla, että kansanäänestyksiin pääsevät vain ne aiheet, joiden tiedetään kiinnostavan isoa osaa kansaa (mm. kansalaisaloitteiden kautta), ja ennen kansanäänestystä käydään pitkällinen kansalaiskeskustelu, jonka takia ei luultavasti äänestetä niinkään "sen hetken tuntumalta".

Delegatiivisessa demokratiassa taas selkeä valtaosa ihmisistä varmaan valitsisi ehdokkaita päättämään asioita puolestaan. Kansalaiset tuskin ovat perehtyneet kaikkiin politiikan osa-alueisiin tässäkään järjestelmässä, ja muutenkin samanlaisiin ongelmiin kuten pärstäkertoimen perusteella äänestämiseen törmättäneen kuin edustuksellisessakin demokratiassa.

Sen kyllä myönnän, että delegatiivinen demokratia on ainakin tutkimisen arvoinen aihe. Sen kokoluokan asioita kuin päätöksentekojärjestelmää ei vaan tulisi kevein perustein mennä muuttamaan."

Käyttäjän kaikkeus kuva
Roni Kantola

Joo kyllähän noita ongelmia on, mutta työkaluja voi silti olla. Verkkoäänestys ei varsinaisesti kuulukaan Piraattipuolueen ohjelmaan. Jotkut muut taas haluavat sellaista ilman muita muutoksia, eikä siinä ole oikein järkeä.

Sein sijaan kansanäänestysaloite kuuluu Piraattipuolueen puolueohjelmaan, samoin kansalaiskysymys ym. askeleet. http://piraattipuolue.fi/agenda/puolueohjelma

Sitten on sellaisia tahoja, jotka lupaavat äänestää sen mukaan, mitä mieltä kansa on, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan satunnaisia nettipalveluita, joiden mukainen kanta ei vastaisi kansaa.

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Kansan tahdon selvittämiseen on myös mahdollista käyttää deliberatiivisen demokratian menettelyjä [1], jotka tosin käyvät aika kalliiksi [2]. Omalta kohdaltani olen luvannut, että "Aloitteet, jotka teen eduskunnassa, pyritään valitsemaan deliberatiivisen demokratian keinoin, eli edustavan otoksen Suomen kansasta tahdon mukaisesti, vaaliteemojeni rajoissa." Muitakin asioita voidaan näissä strategiakokouksissa, joiksi niitä kutsun, käsitellä, mutta ei luultavasti paljonkaan yksittäisiä äänestyspäätöksiä. Siihen ei välttämättä kansanedustajallakaan ole varaa.

1) http://en.wikipedia.org/wiki/Deliberative_democracy
2) Oikeusministeriö, 51/2012 Kansalaisfoorumit edustuksellisessa päätöksenteossa http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julk...

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

Asperger on lahja, jonka avulla kykenemme muuttamaan maailmaa. Muutos syntyy vain rohkean toisin ajattelun kautta. Aspergerin ajatusmaailmaan ei sovi "näin ei voi tehdä" vaan asperger tekee työtä sen eteen että lopulta VOI tehdä mitä muuten ei voisi.

Asperger ymmärtää "näin ei saa tehdä" ja moni kasvattaja näiden asioiden eron takia tekee virheitä. Kun lapselle sanotaan ettet voi tehdä näin, hän jää ihmettelemään miksen voisi.. Miksen voi hyppiä pulpetilla? Se kun on niin hauskaa ettei haittaa vaikka saisin tunnin jälki-istuntoa, jälki-istunto on pieni haitta hauskuudesta. Jos taas sanotaan ettei SAA, se toimii paremmin, asperger siis kykenee lainkuuliaisuuteen.

On paljon ihmisiä, joita pystyy vetämään kuin pässiä narussa, "koska kaikki muutkin tekee näin", asperger on itsenäinen ja kyseenalaistaa asiat: "Vaikka koko muu porukka tekee noin, niin miksen muka voisi tehdä toisin?", ymmärtäen kuitenkin laillisuuden rajat (ellei kyse ole älyttömistä ja kansan perusoikeuksia heikentävistä laeista jotka asperger pyrkii kaatamaan).

Oikeustaju on yleensä voimakas, kaikki tuntemani aspergerit vihaavat epäoikeudenmukaisuutta ja suorastaan sotivat sitä vastaan.

Onnea vaaleihin, erityisten puolesta.

Käyttäjän kaikkeus kuva
Roni Kantola

Samantyyppisiä kokemuksia on minullakin Asperger-piireistä, ja on tässä siis vähän omakin lehmä ojassa...

Tosin ihmisille – myös lapsille – kannattaa muuten perustella asioita, pelkkä "ei saa" ei ole kovin hyvä tapa lähestyä asioita.

Toimituksen poiminnat