Kutistuneet maailmankaikkeudet Tuho käsissämme

Kaikki blogit puheenaiheesta Susi

Luomakunnan kruunun kasvava koira- ja susiviha

Iltalehti uutisoi tänään kuinka Nurmijärvellä tapetun koiranpennun on todennäköisesti tappanut ihminen vaikka poliisi on väittänyt sen tapahtuneen suden toimesta. Kolmen kuukauden ikäinen saksanpaimenkoiranpentu Pyry oli löydetty pihalta pää leikattuna irti. Viikin eläinlääkärin lisäksi myös Evira totesi, että siististä jäljestä päätellen katkaisu oli todennäköisesti tapahtunut viiltämällä esimerkiksi veitsen kaltaisella aseella.

Hirvi muokkaa kansallismaisemaamme

Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi. Hirveä edellä on vain nauta. Nautoja meillä on 882 000 kappaletta, vasikat mukaan lukien. Nauta tuottaa teuraslihaa 86 miljoonaa kiloa vuodessa.

Hirvien lukema on keskimäärin noin 120 000 päätä, kevään vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa teuraslihaa 8-9 miljoonaa kiloa vuodessa. Se on kymmenesosa naudan vuotuisesta teuraslihasta.
 
Koko maan tasolla kolmanneksi tärkein on poro. Niitä on 200 000 kappaletta, ja niiden teuraslihaa saamme vajaat kaksi miljoonaa kiloa vuodessa.

Susi tulee ja syö meidät!

Sanotaan, että sudet tulee ihmisasutuksen lähelle ja vie lampaat ja kaikki. Susia pitäisi saada ampua enemmän jne.

Kyllä se taitaa, ystävät hyvät, olla toisinpäin.

Ihminen menee suden elinalueille. Susi oli todennäköisesti sillä alueella ennen sinua. Ihminen vie muilta lajeilta elintilaa jatkuvasti itsekkäästi ja sitten ihmettelee kun villieläimiä on takapihoilla. Näin tulee käymään etenevässä määrin kun muiden lajien elintilat pienenee, mukaanlukien sudet.

Ja sitten tulee uusia esim. susisukupolvia, jotka ovat enemmän tottuneet ihmisasutukseen.

Paskan hajua ja muutoksen tuulia - parvekebiologian lyhyt oppimäärä

Sudenhalaajat, nuo paholaisen lähettiläät, jotka asuvat kerrostaloissa, istuvat lattekahviloissa, nakertavat nauriita, eivätkä ymmärrä luonnosta saati tosielämästä mitään. Ei ole myötuntoa maaseudun asukkaita, niitä paikallisia kärsijöitä kohtaan, jotka joutuvat päivittäin elämään muita eläimiä raatelevien petojen keskellä. Tulkaa tänne niin kyllä se mieli muuttuu ja perään kattava kollaasi kuvia petojen tappamista eläimistä suolet leviällään.

Onko ajokoiran arvo 8000 euroa?

Kuuntelin Yle Pohjanmaalta keskustelua susista ja eläinsuojelusta. Paikalla oli kolme alan asiantuntijaa. Kuulijat saivat soittaa keskusteluun.

Joku soittaja kysyi, korvaako joku suden surmaamaa eläintä, esimerkiksi ajokoiraa? Vastaus oli selkeä kyllä. Vastaajan mukaan esimerkiksi ajokoirasta korvaa yhteiskunta 8000 euroa

Kun en koiraihmisiä ole, niin en tiedä onko koiran arvo noin korkea. Äkkiseltään tuntuu korkealta! Kun vertaa esimerkiksi oikeuden myöntämiin korvauksiin ihmisen toiselle aiheuttamiin fyysisiin vahinkoihin!

Susia on eteläisessäkin Suomessa

Turun moottoritien varrelta on löytynyt kuollut eläin, joka on mitä todennäköisimmin susi. Asiassa on ainakin kaksi hyvää puolta. Toinen on se, että sudet ovat levinneet todistettavasti koko Suomeen, ehkä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Jatkossa tiheimmillä susialueilla asuvat saavat ehkä hieman enemmän ymmärrystä osakseen, kun sudet kulkevat taajamissa ja koirat sekä kotieläimet jäävät susien suuhun etelässäkin.

Yksinäisten susien terroriteon riski nousee syksyisin

Viimeiset viikot ovat jälleen olleet hyvin ikävien susiuutisten aikaa. Viimeisin uutinen tuli Ullavasta, jossa susi haavoitti hirvikoiraa. Aiemmin saimme kuulla suden tappaneen ajokoiran Ilomantsissa. Sotkamossa puolestaan jo kaksi koiraa on joutunut tänä syksynä suden uhreiksi.

Salametsästäjät tappavat pantasusia

Minun järkeeni ei oikein tahdo mahtua, miksi uhanalaista eläintä pitää metsästää. Suomessa on noin 150-180 sutta, ja aivan hyvin niitä voisi olla kolminkertainen määrä. Pysyisivät terveempinäkin kun geeniperimä olisi vähän laajemmalla pohjalla. Susikanta on supistunut vuodessa neljänneksen, noin 50 yksilöä. Todennäköisin syy susikatoon oli lisääntyvien aikuisten korkea kuolleisuus tavella 2015-2016, mikä on omiaan alentamaan kannan pentutuotantoa. 

Susihävikkiä ja sosiaalisoppaa

Suomen susikanta on laskenut. Vuosien saatossa uutinen on toistunut suhteellisen säännöllisesti, muutamaa poikkeuksellista vuotta lukuunottamatta. Tiettyä säännönmukaisuutta on myös siinä, että uutisesta seuraa tavaton parranpärinä ja silmien pyörittely. Kuinka nyt taas näin pääsi kymään. Seuraavaksi on sitten puolestaan vedetty kissanhäntää siitä valehteleeko tutkimuslaitos vai ovatko salametsästäjät olleet erityisen uutteria.  Molemmilla näkemyksillä on oma kannattajakuntansa. Viimeisten kolmen vuoden laskusuhdanne ei kuitenkaan kaipaa taakseen kumpaakaan näistä selityksistä.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä